Ympäristönsuojelu
Panostetaan yhdessä ympäristönsuojeluun, jotta myös tulevat sukupolvet voivat elää turvassa ja nauttia upeasta luonnostamme. Meillä on vielä matkaa siihen, että Kuopiosta saadaan hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tätä varten kaupungin on satsattava julkiseen liikenteeseen, tuettava asukkaita kierrättämään enemmän ja ostamaan vähemmän uutta. Pidetään huolta myös metsistämme. Metsistä saamme liikuntaa ja mieli rauhoittuu: jo 10 minuutin liikunta luonnossa edistää terveyttä. Luonnon monimuotoisuus on minulle itseisarvo ja luonnonvaroja on käytettävä kestävästi.
Hoitoon oikea-aikaisesti
Hoitoon on päästävä silloin kun sille on tarve ja siellä missä potilas asuu. Ei kasvateta jo nyt pitkiä välimatkoja palveluihin vaan turvataan jokaiselle hyvät lähipalvelut. Rakennetaan Iisalmen ja Varkauden sairaaloille vahva asema tulevien palveluiden järjestämisessä. Varmistetaan kattavat ja tasalaatuiset palvelut koko hyvinvointialueelle liikkuvilla palveluilla ja kotisairaalahoidolla.
Huolehditaan henkilökunnasta
Paremmat työolot ovat sekä työssäjaksamis- että potilasturvallisuuskysymys. Panostetaan työoloihin vakinaistamalla työsuhteita, kehittämällä johtamista ja panostamalla työhyvinvointiin. Annetaan henkilökunnalle enemmän vastuuta ja vapautta työn järjestämiseen. Mahdollistetaan joustava pääsy täydennys- ja jatkokoulutukseen.
Hoidetaan mieltä ja riippuvuuksia
Lisätään matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ja ennaltaehkäiseviä palveluita. Hoitoon on päästävä helposti ja oikea-aikaisesti, jotta mielenterveyden ongelmiin pystytään puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta mielenterveyden haasteisiin eikä päihteiden käyttöön. Helpotetaan päivystyyksiköiden paineita ja varmsitetaan päihteiden käyttäytyjien ohjautuminen asianmukaisen hoidon piiriin rakentamalla kattava selviämisasemaverkko Iisalmen, Kuopion ja Varkauden alueelle.
HYTE-työtä
Kavennetaan hyvinvointi- ja terveyseroja liikunta- ravitsemus- ja unineuvonnalla. Taataan tässä hyvä yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueen välillä, Hyvinvointia ja terveyttä edistävässä työssä järjestöt ja seurakunnat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. Hyvinvointia ja terveyttä edistävään työhön panostamalla saavutetaan myös kustannussäästöjä, eettisesti kestävämpää kuin palvelujen leikkaaminen,
Sujuvaa liikkumista ja turvallinen kaupunki
Tehdään yhdessä Kuopioista saavutettavampi ja turvallisempi kaupunki kaikille. Turvataan sujuva mahdollisuus liikkua on liikkeellä sitten rollaattorin, polkupyörän, lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa. Rakennetaan ramppeja ja hissejä, varmistetaan täsmällinen talvikunnossapito ja lisätään joukkoliikennettä. Sujuva liikkuminen on tasa-arvokysymys, eikä ulkona liikkuminen saa pelottaa.
Pidetään kaikki mukana
Pidetään yhdessä huolta heikossa ja erityisen haavoittuvassa asemassa olevista. Autetaan lapsiperheitä, joiden toimeentulo on joutunut ahtaalle. poistetaan asunnottomuus Kuopiosta. Parannetaan työllisyyspalveluita, jotta jokainen työtön saa hyvät mahdollisuudet löytää työtä. Tähän tarvitaan hyvää yhdyspintatyötä kunnan, Pohjois-Savon hyvinvointialueen, järjestöjen ja seurakuntien välillä.
Virikkeellistä vapaa-aikaa
Lisätään yhdessä kuopiolaisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, jotka hoitavat mieltä ja kehoa. Vahvistetaan Kuopion kulttuuripalveluita niin, että kaikenikäiset voivat nauttia kulttuurista ja kirjastopalveluista. Tuetaan urheilua ja omaehtoista liikuntaa. Lisätään lasten ja nuorten mahdollisuuksia valita oma, maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen laajentamalla kaupungin harrastustoimintaa entisestään. Harrastaminen tuo iloa ja merkityksellisyyttä elämään ja sitä kautta saa uusia ystäviä. Leikkipaikoista ei leikata, niissä leikitään.
Pienten lasten koulumatkat kohtuullisiksi
Maanantaina 24.2.2025 Kuopion kaupunginvaltuustossa äänestettiin kahden koulun, Palonurmen ja Pulkonkosken koulun jatkosta. Itse pohdin kahden vaihtoehdon välillä – Opetuksen laatu vai koulumatkan pituus
Päätöksenteossa vierastetaan ns. ”influenssa-demokratia”, tilanteita, joissa yksittäisen edustajan poissaolo esimerkiksi äkillisen vilustumisen takia vaikuttaa ratkaisevasti äänestyksen lopputulokseen. Äänestäjien ”kuluttajan suojan” takia päätöksenteon ennakoitavuus on toivottavaa. Maanantaisen Kuopion kaupunginvaltuuston äänestys Palonurmen ja Pulkonkosken koulujen jatkumisesta syksyyn 2026 päätyi 30-29 äänin opetuksen jatkamisen puolesta. Jos kaikki varsinaiset valtuutetut olisivat olleet läsnä, äänestystulos olisi mitä ilmeisemmin ollut samoin numeroin päinvastainen.
Itse painoin ensimmäisillä äänestyskierroksilla 28 muun valtuutetun kanssa kyllä-painiketta. Kannanmuodostus opetuksen jatkumisesta näissä kahdessa lähikoulussa oli itselleni yksi vaikeimmista tällä valtuustokaudella. Se toinen vaikea asia oli aiemmin valtuusokaudella myöntää Luola-hankkeeseen ensin 10 milj Euroa ja sitten vielä 5 milj Euroa lisää. Hienohan siitä Luolasta tuli, mutta tarpeettoman kallis. Luola-päätöksessä olin huolissani euroista, maanantaisessa äänestyksessä en ajatellut euroja, äänestyspäätökseni perustui lasten etuun.
Pitkissä koulumatkoissa minua huolestuttaa vaikutus lasten jaksamiseen. Harvaan asutuilla maaseuduilla jo alakouluikäisillä ylipaino on kolmanneksen yleisempää ja lihavuus kaksi kertaa yleisempää kuin kaupunkialueilla. Lasten fyysinen kunto on heikompi maaseudulla kuin kaupungeissa. Jaksaako ylipitkän koulupäivän jälkeen liikkua suositusten mukaan? Väsyneenä taitaa lapsillekin makeat herkut maistua.
Alaluokilla opetus pitää järjestää lähikouluperiaatteella. Äänestyspäätöstä arvioidessani painotin kuitenkin tärkeämpänä arvona lapsen oikeutta laadukkaaseen opetukseen. Riittävän kokoisessa yksikössä yhdenvertaiset sivistykselliset oikeudet toteutuvat pientä yksikköä paremmin. Toisena arvovalintana arvioin lasten oikeuden tarvittaviin tukitoimiin. Isommassa yksikössä oppimisen tuki ja opiskeluhuollon palvelut toteutuvat luotettavammin. Tiedot lasten ja nuorten psyykkisen oireilun lisääntymisestä huolestuttaa. Sodat, huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnonkatastrofeista ahdistavat lapsia ja nuoria. Nuorille pitää olla mahdollisuus saada näihin mieltä painaviin haasteisiin apua matalalla kynnyksellä ja omassa arkiympäristössä. Kouluterveydenhuolto on luonteva toimija tässä. Tämäkin puoltaa riittävän suuria opetusyksiköitä. Tämän pohdinnan tuloksena äänestin kyllä.
Terveyden- ja sairaanhoidon monikanavarahoitusta pitää purkaa
Yksi SOTE-uudistuksen tavoitteista oli purkaa terveydenhuollon monikanavarahoitus. Terveyden- ja sairaanhoidossa monikanavarahoituksen purkua on valmisteltu useiden hallituskausien aikana, ja Marinin hallituskaudella tässä päästiin jo pitkälle. Nämä selvitykset eivät ole valitettavasti johtaneet lainvalmisteluun.
Marinin hallituksen tavoitteena oli koota terveyspalveluihin käytettävät julkiset rahat yhteen. Tavoite oli yksinkertaistaa järjestelmää ja kannustaa kokonaiskustannustehokkuuteen. Tavoite oli saumattomat ja vaikuttavat palvelukokonaisuudet.
Nyt Orpo-Purra hallituskaudella on tehty päinvastaisia päätöksiä. Nyt rahoitusta on osoitettu entistä enemmän Kansaneläkelaitoksen korvauksiin. Näille rahoille järkevämpi kohde olisi hyvinvointialueet. Ulkomaiset arvioijat, esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, OECD, ovat todenneet Suomen julkiseen rahoitusjärjestelmään olevan kansainvälisesti poikkeava. Meillä kaksi rinnakkaista kanavaa rahoittaa samoja palveluja. Valtio ohjaa verovaroja julkiseen terveydenhuoltoon, ja KELA korvaa pakollisen julkisen sairausvakuutuksen varoista yksityisen terveydenhuollon, ja asukkaiden lääke- ja matkakuluja.
Monikanavainen järjestelmä hajauttaa vastuun terveydenhuollon rahoituksesta. Kun rinnakkaiset rahoituskanavat ovat toisistaan riippumattomia ja päätöksenteko eri kanavissa on riippumatonta muiden rahoittajien päätöksistä. Mutta viime kädessä veronmaksajat ja palvelujen käyttäjät maksavat kaikki kulut tavalla tai toisella.
Meillä täällä Pohjois-Savossa yksi haaste on KELAn maksamat matkakorvaukset. Kun asiakkaiden ja potilaiden matkakulut maksaa muu kuin hyvinvointialue, päätöksenteossa on kiusaus, tietoinen tai todennäköisesti tiedostamaton, halu vyöryttää kuluja KELAn maksettavaksi. Hyvinvointialueen talouden kannalta lähipalveluiden järjestäminen ei ole yhtä houkuttelevaa, kuin jos matkakulut olisivat itse maksettavia.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen sisällä palvelutarve on suurinta alueen reuna-alueilla. Lähipalveluita on tarjottava siellä missä palvelutarvetta on eniten. Nyt kun lausuntokierroksella on erikoissairaanhoidon uudistus, Kuopion ohella erikoislääkäripalveluita pitää olla tarjolla jatkossakin sekä Iisalmen että Varkauden sairaaloissa. Alueen asukaat kiittävät. Ja jos ja kun vastuu ja rahat matkakorvauksista siirtyvät KELAlta hyvinvointialueille, myös talouden kannalta tämä on järkevää.
Investoinneilla on edistetty yhteisöllisyyttä
Kuopion kaupungin taloutta tasapainotetaan, ja nyt näyttää että toimet alkavat tehota.
Kaupungin heikentyneeseen taloustilanteeseen on kaksi keskeistä syytä, valtionavun kutistuminen ja viime vuosien investoinnit. SOTE-uudistuksen myötä Kuopion saama valtionosuus pieneni 240 miljoonasta 36 miljoonaan, Espoossa nousi 150 miljoonasta 340 miljoonaan. Kuopio saa valtionapua 375 Euroa/ asukas ja Espoo siin 4-kertaa enemmän, 1447 Euroa/asukas. Valtionosuus uudistusta tarvitaan, harmittavasti se taitaa olla lykkäytymässä.
Kuopion kaupunki on investoinut kaupungin kasvuun ja kehitykseen merkittävästi. Valtaosa investoinneista on kestänyt hyvin budjetoidussa, mutta Luola hankkeessa kustannukset karkasivat eri syistä kohtuuttomasti. Onko näistä investoinneista ollut iloa kaupunkilaisille+
Jouluaattona on Hatsalan koulun ruokalassa järjestetyssä yhteisessä jouluruokailussa. Suosio pääsi yllättämään järjestäjät, odotetun 400 henkilön sijasta paikalle tuli 500 henkilöä. Taisi ruokaa kuitenkin riittää kaikille mukana olleille. Kiitokset tapahtuman järjestäneille järjestöille ja seurakunnalle. Hyvä, lämminhenkinen ja yhteisöllinen tapahtuma on rantautunut vihdoin Kuopioonkin. Kiitokset ansaitsevat myös ne toimijat, jotka aikanaan päättivät rakennuttaa Hatsalan koulun ruokalan erilleen muusta, elinkaarensa päässä olevasta koulurakennuksesta, nyt on ruokala valmiina, ja tämä tulee pienentämään uuden koulun kustannuksia.
Tuoreena kuopiolaisena seurasin aikanani ihmeissäni jahkaamista Musiikkikeskuksen rakentamisen tarpeesta. Musiikkikeskuksesta on Kuopion kulttuurin tukipilari. Olin seuraamassa Kuopion viulukilpailun finaalia ja tunsin ylpeyttä kuopiolaisuudesta. Musiikkikeskuksen akustiikka on huippuluokka ja viiden vuoden välein järjestettävä Kuopion viulukilpailu kansallisesti arvostettu tapahtuma. Nytkin tapahtuma oli kerännyt korkeatasoista nuorta osaamista. Tämänkaltaisista lippulaivoista meidän on pidettä kiinni, kulttuurilla on itseisarvo.
Kävin seuraavana päivänä Luolassa seuraamassa lentopalloa. Hienoa että meillä on mestaruussarjassa sekä miehissä että naisissa kovaa kansallista tasoa olevat joukkueet. Ja nyt on puitteet pelejä varten kunnossa. Upeaa oli taas kerran nähdä Puijo Wolleyn kova vääntö viisi eräiseksi venyneessä ottelussa. Ja niin vain Puijo Wolleyn naiset kairasivat tärkeät pisteet ratkaisupalloissa.
Upeita arjen sankareita ja kohtaamisia kaikissa näissä kolmessa tapahtumassa. Kaikki nämä tapahtumat tarjosivat mallioppimista meille kaikille, pidetään toisistamme huolta, hyvällä yhdessä tekemisellä saavutetaan tulosta, ja periksi ei anneta.
Huoli uskontokammoisuudesta on turha
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah totesi STT haastattelussa epäilevänsä, että uskontokammoisuus olisi alkanut kasvaa Suomessa (SS 10.2.2024). Näinköhän. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsentilastot eivät tue Essayahin väitettä. Vuodenvaihteessa kirkkoon kuului 3,5 miljoonaa suomalaista, 62,2 % väestöstä.
Kirkon jäseneksi liittyi vuoden 2024aikana 23000 suomalaista, 2000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Kirkosta eronneiden määrä laski edellisestä vuodesta liki 4000, viime vuonna kirkosta erosi 51000 suomalaista. Suurin kirkkoon liittyneiden ikäryhmä oli 30–39-vuotiaat. Joulukuussa kirkosta eronneiden joukossa lisääntyi ikäryhmien 40+ ja 50+ -vuotiaiden osuus. Tämän uskotaan yleisesti liittyvän kirkollisveron välttämiseen, ei uskontokammoon.
Osana viime vuosien ilmiötä nuorten lisääntyvästä kiinnostuksesta kristinuskoa kohtaan vuonna 2024 rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyi lähes 2000 nuorta. Nämäkään luvut eivät tue käsitystä uskontokammon kasvusta.
Uskontokammoisuutta ei ole ollut aistittavissa ainakaan emerituspiispa Wille Riekkisen, tänä keväänä otsikolla Raamattu- Jumalan sanaa vai sanoja Jumalasta, luentosarjoissa. Tänä keväänä yhteistyössä Kirjakantti 2025 -tapahtuman kanssa järjestettävissä tilaisuuksissa sali on ollut joka luennolla täynnä. Ja paljon oli väkeä kuulemassa myös Riekkisen uusimman kirjan julkistamistilaisuutta. Kristillinen sanoma puhuttelee suomalaisia, ei kammoksuta.
Uusimman teoksensa, Valo ja pimeys, esittelyssä Riekkinen perää uusia tapoja esittää uskon kysymyksiä tämän ajan ihmisille. Riekkisen mukaan uskossa ihmisyys on etusijalla. Hänen mukaan olemme osa luomakuntaa, josta meidän tulee huolehtia. Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.
Olisiko kirkkonummelaisen koulun marraskuinen päätös perua barokkimusiikin konsertti sen sisältämien uskonnollisten viitteiden vuoksi yksittäinen ylilyönti, eikä merkki mistään isommasta ilmiöstä – uskontokammoisuudesta. Kuuluipa kirkkoon tai ei, kristillisellä arvopohjalla on meille kaikille paljon annettavaa – keskinäinen kunnioitus, erilaisuuden hyväksyminen, suvaitsevaisuus ja arvostava asenne toisiamme kohtaan, ja yhteisöllisyys, jossa heikommassa asemassa olevista pidetään huolta. Tätä arvopohjaa on myös vastuun ottaminen ympäristöstä, luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen.
Erilliset vammais- ja vanhusneuvostot tarvitaan
Viimeisimmässä Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksen ennakkoon eniten huomioita herättänyt asia oli tavoite yhdistää nykyiset erillään toimivat vammais- ja vammaisneuvostot yhdeksi yhteiseksi neuvostoksi. Päätöksenteon pohjana oli kaupunginhallituksen äänestyspäätöksellä syntynyt esitys yhdistää nämä kaksi neuvostoa. Itse kannatin erillisten neuvostojen jatkoa, erillisille neuvostoille on vahvat perusteet.
Kuluvalla aluevaltuustokaudella olen ollut aluehallituksen edustajana hyvinvointialueen vammaisneuvostossa. Sieltä saamani viesti on ollut yksiselitteinen, erillisille neuvostoille on perusteltu tarve. Niissä kunnissa, joissa neuvostot on yhdistetty, vammaisten kokemus on ollut huono, neuvostoissa ei ole minulle kerrotun mukaan juurikaan päästy käsittelemään vammaisten asioita. Alueen vammaisneuvostojen edustajat eivät nähneet perusteita yhdistää näitä kahta neuvostoa.
Vammais- ja vanhusneuvostot ovat vaikuttamistoimielimiä niille kuntien asukkailla, jotka ovat elämäntilanteensa, tarpeiden ja riskien suhteen keskimääräisiä kuntalaisia haastavammassa ja haavoittuvammassa tilanteessa. On tärkeää taata, että erilaisista tarpeista lähtevät ryhmät voivat osallistua palvelu- ja etuuskokonaisuuksien suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.
Oikeuksien toteutumista tulee arvioida kokonaisuutena, ei yksittäisen etuuden näkökulmasta. Vammaisten ja ikääntyneiden tarpeet ovat suurelta osin samoja kuin muilla kaupunkilaisilla, mutta kummallakin ryhmällä on omia erilaisia tarpeita, jotka koskevat ensisijaisesti vain heitä. Vammaisten ja ikääntyneiden erityistarpeet ovat niin erilaisia, että erilliset neuvostot tarvitaan myös jatkossa.
Kaikkien kuopiolaisten hyvinvointiin vaikuttavat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta. Jokaisen kaupunkilaisen osallisuudesta huolehtimalla taataan osaltaan yhteiskunnan kestävyyttä ja vakautta. Sekä vammaisilla että vanhuksilla on paljon annettavaa Kuopion kaupungin yhteisöllisyydelle.
Toki ymmärrän myös niitä perusteita, joita esitettiin neuvostojen yhdistämiseksi. Mutta kun ajatellaan, että vammaisia ja ikääntyneitä koskevat tarpeet voitaisiin käsitellä yhdessä yhdistetyssä neuvostossa, itselleni jäi vahva epäily, että pohjaesityksen tehneiltä on jäänyt lukematta Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen Tieto-Finlandia kirjallisuuspalkinnon voittajateos Suuri valhe vammaisuudesta. Tai ainakin olemme sisäistäneet sen sanoman eri tavalla.
YK:n vammaisyleissopimus määrittelee vammaiseksi henkilöksi ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Vammaisuus ei ole sairaus, ei diagnoosi, ei ikääntymistä – vammaisuus on ihmisoikeuskysymys. Vammaisten asiat tarvitsevat oman foorumin jossa heidän asioita käsitellään.
Turhan rajua leikkausta SOTE palveluissa
Kun Pohjois-Savon sai pitkästä aikaa oman ministerin kaksi vuotta sitten, odotukset alueella edunvalvonnan vahvistumisesta olivat vahvoja. Pettymys on kuitenkin melkoinen. Pohjois-Savon huolet ovat jääneet ministeriltä Orpo-Purran hallituksen talouskuri-hokeman jalkoihin. Suuria pettymyksiä on ollut muiden muassa se ettei ministeri Sari Essayah puolustanut Iisalmen ja Varkauden sairaaloiden yöpäivystysten jatkoa, vaikka asiantuntijoiden mielestä jatkolle oli järkevät perusteet.
Tämän viikon YLEn vaalitentissä kristillisdemokraattien puheenjohtajana ministeri Sari Essayah toisti taas näkemystään hyvinvointialueista rahaa tuhlaavina, raskaasti hallinnoiduista yksiköistä ja kalliita ryhmärahoja maksana organisaatioina. On huolestuttavaa kuinka huonosti perehtynyt tai avustajien toimesta informoitu ministeri on Pohjois-Savon hyvinvointialueen tilanteesta.
Vaalitentissä Essayah väitti, että hyvinvointialueilla olisi tarve ja mahdollisuus karsia johtajien määrää – populistinen väite. Pohjois-Savon hyvinvointialueen aloittaessa johtajia ja päälliköitä meillä oli 187 henkilöä, nyt 2025 heitä tulee olemaan 87, vähennys 60%. Tämän rajun karsinnan seurauksena esihenkilö- tai työnjohtotehtävissä toimivien kokema työkyky on heikentynyt huolestuttavasti. Heistä henkisen työkyvyn koki hyväksi tai erinomaiseksi enää 72 %, hyvinvointialueen aloittaessa heidän osuus oli 87 %. Muuten terveysalalla henkisen työkyky on parantunut vuoden 2022 74 %:sta vuonna 2024 79 %. Kyllä 12 500 henkilön organisaatio ja 1 500 miljoonan Euron budjettia pyörittävä organisaatio tarvitsee myös asianmukaista toimintojen ja henkilökunnan johtamista. Taidettiin leikata johtohenkilöstöä turhan kovalla kädellä.
Toinen populistinen hokema, jota Essayah taas toisti, oli luottamusmiesorganisaation kalleus. Onko 20 000 Euron valtuuston kokouksen hinta kallis vai ei riippuu miten asiaa tarkastelee. Hyvinvointialue toimintamenot ovat joka minuutti 3000 Euroa. Valtuuston kokouskulu vastaa 7 minuutin toimintamenoa. Kokouskuluja saisi karsittua tehokkaasti kahdella menetelmällä; jos kaikki edustajat ovat Kuopioista, ei tule matkakuluja, ja jos kaikki edustajat olvat työelämän ulkopuolelta, ei tarvitse maksaa ansionmenetyskorvauksia. Tämäkö on ministerin tahtotila, vallan keskittäminen Kuopioon ja työelämän ulkopuolella olevilla.
Kolmantena Essayah nosti iesiin vuokratyövoimasta aiheutuvat kustannukset, ja viittasi tässä vanhustenhuollon hoitajamitoitukseen. Vuokratyövoiman käyttö ei ole hyvinvointialueilla yleistä vanhustenhoidossa – ongelmat vanhusten hoidossa ovat aivan muussa. Hyvinvointialueilla on pulaa yleislääkäreistä ja psykologeista, ja heitä joudutaan palkkaamaan myös vuokratyövoimanan. Huonosti on ministeri perehtynyt tähänkin.
Pohjois-Savon hyvinvointialueen luottamusmiesorganisaatio on näyttänyt kyntensä, taloutta on saatu vakautettua merkittävästi ihan omin toimin. Tammi-helmikuun tulos on 8 miljoona Euroa ylijäämäinen. Taloutta on oikaistu, jos kohta päätökset ovat olleet raskaita.
En ota ministeri Essayahin pyyhkeitä vastaan. Pohjois-Savon hyvinvointialueella on toimittu ponnekkaasti valtiovarainministeriön asettamassa tarpeettoman tiukassa talousohjauksessa. Arvioin, että osa tehdyistä toimintojen leikkauksista on ollut turhan tiukkoja. Esimerkiksi vuodeosastojen rajua karsimista joudutaan arvioimaan vielä uudelleen – taidettiin tehdä turhan rajua karsimista.